Ei vielä

Heh, vielä ei ole muutoksen aika - ollaanhan edelleen vuoden 2007 puolella. Ihan hauska huomata, miten sitä itsekään tajuamatta tunnun hakevan viimeisiä nautintoja vanhoista, tai siis toistaiseksi vielä nykyisistä tavoistani. Hain tänään valmisaterian lähikaupasta, istuin kauppareissua mukaan lukematta melkein koko päivän television ääressä ja vääntäydyin sängystä aamukymmeneltä.

Juuri tämän takia tuntuu hyvältä tehdä elämänmuutokseni tällä tavoin - vuoden 2008 projektina, jonka aloittamiselle minulla on selkeä ajankohta. Itse asiassa se tulee olemaan vuoden ensimmäisen päivän sijasta varsinaisesti vasta tammikuun toisena päivänä, koska ensimmäinen mennee uudenvuodenpirskeistä toipuessa mökkiolosuhteissa. Tai enpä tiedä - miksen itse voisikin nousta aamuvarhain vaikka vähän huonovointisena, vaikka kaverini jatkaisivat uniaan...? Hmm... Saa katsoa, mikä tuntuu oikealta.

Säännönmukaisuus

No niin, aloitan muutokseni osien selittämisen ja esitän syitä, joiden vuoksi pidän niitä tavoittelemisen arvoisena. Ensimmäisenä säännönmukaisuus.

Minulla on taipumusta impulsiivisuuteen, tosin ainakin omasta mielestäni lähinnä tervetulleella ja miellyttävällä tavalla. Impulssit eivät haittaa elämäni isoja linjoja ja niiden suuntaa, vaan vain hieman keventävät sitä ja antavat väriä, jos ylipäätään mitään. Aion siis jatkossakin suhtautua elämään sikäli keveästi, että harvaa asiaa kannattaa tarkastella tai tehdä otsa rypyssä. Mahdollisuuksiin kannattaa tarttua ja vaistojaan seurata. Mutta suurimmaksi osaksi elämä on ihan jotain muuta; sen isojen linjojen säännöllistäminen tuo turvallisuutta.

• tavoittelen arkipäivään rutiineja ja säännöllisyyttä - annan myös impulsiivisuudelle tilaa
• siirryn säännöllisiin nukkuma-aikoihin - sänkyyn kymmeneen mennessä, nukkumaan yhteentoista mennessä
• herään silloin kun herätyskello soi - en torkuta
• herään joka päivä aamukahdeksaan mennessä

Lapset, joiden elämässä ei ole riittävästi rutiineja ja säännöllisyyttä ja jotka eivät nuku riittävästi, tuntevat olonsa turvattomiksi ja ilmentävät käytöshäiriöitä. Säännöllisyyden perustarve ei muutu aikuisuudessa; aikuiset, jotka eivät nuku tarpeeksi, kärsivät monenlaisista kognitiivisista ongelmista ja päiväväsymyksestä. Ja mitä puolille päivin nukkuminen tai jokailtainen valvominen oikeastaan antavat? Hetkellisen tyydytyksen kylkeä nautinnollisesti käännettäessä, kyllä, mutta yhtälailla - tai oikeastaan paljon enemmän - kiirettä, myöhästymisiä, turhaa sängyssä pyöriskelyä illan koittaessa ja hankalan kierteen, joiden arvoista kyljen kääntäminen ei ole millään tavoin mitattuna.

Minun unirytmini on ollut sekaisin kymmenen vuotta - siitä asti, kun varhaisteininä huomasin huoneessani olleen television mahdollisuudet yöajan salaisena viihdykkeenä. Nykyään nukahtelen usein iltapäivisin television eteen sillä seurauksella, etten saa illalla unta ajoissa, joten olen seuraavana päivänä taas väsynyt ja nukahdan, koska joudun joka tapauksessa heräämään aamulla aikaisin. Joskus en herääkään, vaan voin nukkua jopa iltapäivään - niin vastenmielinen laiskuuden ja saamattomuuden osoitus, että halveksin itseäni, jos niin käy. Se on sitä paitsi niitä asioita, joita mielestäni on oikeasti syytä hävetä.

Torkuttaminen aamuisin nuuduttaa. On parempi nousta heti kuin nipistää vielä pari minuuttia turhaa yrittämisunta, joka ainoastaan suututtaa. Ihan todella: torkutustoiminto on maailma turhimpia. Ja yksi minun tällä hetkellä vilkkaimmin käyttämistäni.

Totta kai lipeämisiä nukkumaanmenoajasta on syytä sallia esimerkiksi ajoittaisen iltayön huvittelun ja juhlimisen takia, mutta vaikka ilta venähtäisikin, aamulla täytyy nousta ajoissa, jotta seuraavana iltana jaksaa taas nukkua oikeaan aikaan. Monta vuotta uni-valverytmin häiriöstä kärsineenä minusta tuntuu ylelliseltä, jos olen väsynyt normaaliin nukkumaanmenoaikaan kymmeneltä tai yhdeltätoista. Kun välillä kykenen ylläpitämään säännöllistä unirytmiä hieman pidempään, todellakin tunnen toimintakykyni kasvavan ja jaksamiseni lisääntyvän.

Ihannoin ajatusta nousemisesta kesäauringon kanssa (tai talvisin sen aikaan) joogaamaan ja meditoimaan ennen uuden päivän aloittamista täynnä energiaa ja virkeyttä. En ole ikinä tehnyt niin, mutta niinä aamuina kun muusta syystä herään aikaisin ja ryhdyn toimeen, saatan joskus yhdeksän tai kymmenen aikaan jo paljon aikaan saaneena katsoa kelloa epäuskoisena ajatellen, että olisin saattanut haaskata aamun nukkumalla siihen asti. Tunne on upea. Vuorokaudessa on sittenkin 28 tuntia.

"Early to bed and early to rise makes a man healthy, wealthy and wise."

Uudenvuodenlupaukset

On helppoa aloittaa elämänmuutos vuodenvaihteessa. Uuden sesongin alkaminen on selkeä taitekohta, kun päivät muuten tuntuvat seuraavan toisiaan aivan samanlaisia. Muutoksen aloituspäivä on erilainen kuin mikään aikaisempi - se on vuonna 2008. Uusi vuosi antaa ihmisille toivon muutoksesta; uusi vuosi on uusi mahdollisuus, johon minä aion tarttua.

• tavoittelen arkipäivään rutiineja ja säännöllisyyttä - annan myös impulsiivisuudelle tilaa
• siirryn säännöllisiin nukkuma-aikoihin - sänkyyn kymmeneen mennessä, nukkumaan yhteentoista mennessä
• herään silloin kun herätyskello soi - en torkuta
• herään joka päivä aamukahdeksaan mennessä
• teen kotona kunnon ruokaa - en lähtökohtaisesti syö valmisruokia, en etenkään eineksiä
• opettelen valmistamaan japanilaista kotiruokaa
• siirryn kasvispainotteiseen ruokaan
• syön aina ruokapöydän ääressä
• keskityn syödessäni syömiseen - en katso samaan aikaan televisiota, lue tms.
• leipänä syön ensisijaisesti ruis- ja näkkileipää
• en osta karkkia - en kieltäydy syömästä sitä, jos joku tarjoaa
• en osta sipsejä tai muuta naposteltavaa - en kieltäydy syömästä niitä, jos joku tarjoaa
• kotonani on aina tuoreita hedelmiä ja vihanneksia
• käytän alkoholia, jos mieleni tekee - lähtökohtaisesti en käytä
• tiskaan heti, kun synnytän tiskiä
• vien likapyykit pyykkikoriin heti sen sijaan, että jättäisin niitä lojumaan lattialle
• vaihdan sänkyyni lakanat 2 viikon välein
• petaan sänkyni joka aamu - annan sen ensin tuulettua
• en anna epäjärjestykselle sijaa kotonani - korjaan käyttämäni esineet heti omille paikoilleen
• siivoan joka perjantai heti aamulla tai heti yliopistolta palattuani
• vien roskapussin ulos heti sen täytyttyä
• lajittelen jätteet
• lajittelen postin heti kun se saapuu - mitä luen, mitä en lue - ja laitan tarpeettoman suoraan paperinkeräykseen
• pesen hampaani 2 kertaa päivässä
• lankaan hampaani joka ilta
• pesen kasvoni 2 kertaa päivässä ja käytän niihin kosteusvoidetta
• rasvaan vartaloni iltaisin
• meikkaan joka päivä - myös vain itseäni varten
• ainakin selaan aina oman alani lehdet
• priorisoin opintoni - opiskelen joka päivä vähintään 2 tuntia omatoimisesti
• käytän viikoittain noin 15 tuntia opintoihini kuuluvan tutkimuksen tekemiseen
• minulla on aina aktiivisesti käynnissä oleva virkkaus- tai kutomisprojekti
• taittelen origamin päivittäin
• tutustun zenbuddhalaisuuteen
• opettelen meditoimaan ja teen meditaatiosta päivittäisen tavan
• alan harrastaa joogaa - aluksi 3 kertaa viikossa
• käyn uimassa ainakin 3 kertaa viikossa
• hankin 10 kerran kuntosalikortin - en enää sitoudu pakkojäsenyyksiin
• käyn joka päivä ulkona, vaikka ihan ilman syytä vain pitkällä kävelylenkillä - ei haaskattuja vapaapäiviä pelkästään televisiota tuijottaen
• luen ennemmin kuin katson televisiota
• opettelen hyväksymään itseni ja ulkonäköni - muutan elämääni hyvinvointini lisäämiseksi, en muuttaakseni ulkonäköäni
• en pyydä ulkonäköäni anteeksi
• opettelen kuuntelemaan ja noudattamaan itseäni ja tarpeitani
• miellytän ensisijaisesti itseäni
• teen aina parhaani kulloisenkin jaksamiseni mukaan - en soimaa itseäni tai häpeile epäonnistuessani
• en anna häpeän ja nolostumisen rajoittaa elämääni
• hymyilen ihmisille
• autan aina kun tarjoutuu tilaisuus - en kuitenkaan lahjoita rahaa aina kun sitä pyydetään
• en odota hyville teoille vastapalveluksia
• jos lainaan joltakulta rahaa, maksan velkani heti takaisin
• en kieltäydy kaverin kutsusta tehdä jotain yhdessä, ellei minulla ole oikeasti jotakin muuta tekemistä
• en kieltäydy, jos joku pyytää minua ulos
• lähestyn aina ihmisiä, joista olen kiinnostunut
• en luota huonoon ensivaikutelmaan ja omiin ennakkoasenteisiini
• soitan äidille ainakin kerran viikossa pelkästään kuulumisia vaihtaakseni
• soitan isälle ainakin kerran viikossa pelkästään kuulumisia vaihtaakseni
• soitan isovanhemmilleni muutaman viikon välein
• tapaan siskoni perheen tai soitan kuulumisia ainakin kerran viikossa
• halaan minulle tärkeitä ihmisiä - jatkan merkityksettömän kaikkien halailemisen karttamista
• kerron muille, jos oivallan jotain onnesta ja elämästä
• en kiellä itseltäni mitään ehdottomasti

Tuossa on lista enimmäkseen konkreettisista jutuista, joihin minä tuon tuostakin kompastelen, jotka aiheuttavat minulle toisin toteutettuina tällä hetkellä jonkinlaista ahdistusta tai joiden väitetään valavan hyvinvointia kokeilijaansa. Tykkään listoista ja suunnitelmista, mutta en niinkään listojen noudattamisesta ja suunnitelmien toteuttamisesta. Tärkein uudenvuodenlupaukseni - tai ehkä oikeastaan ainoa - on se, että lupaan yrittää tosissani toteuttaa tuon listan ja vielä täydentääkin sitä edelleen.

"If you always do what you always did, you always get what you always got."

Elämää etsimään

Okei - tylsää. Olen fyysisesti terve, minulla on kiva perhe, kaveripiirini on laaja ja minulla on myös läheisempiä ystäviä, taloudellinen tilanteeni on erinomainen ottaen huomioon että olen opiskelija, asun mukavasti ja opiskelen juuri sitä ainoaa alaa, jolle pyrin lukion jälkeen. Seurustelukumppanin puute on ainoa selkeä tahra muuten mallikkaassa elämässäni. Siispä: okei - tylsää. Mitään erityistä ei ole vialla, mutta en sittenkään ole onnellinen.

Siinä missä en ole onnellinen, en ole varsin onnetonkaan. Tai viime päivinä olen ollut, kummallista kyllä, aika onneton ja itkuisa - en ole itkenyt moneen vuoteen, joten nyt kun se onnistuu, minun pitää kai korvata pitkä menetetty aika - mutta yleisesti sanoen oloni on lähinnä mitäänsanomaton. Olen hukannut elämän punaisen langan. Kun herään aamulla, alan odottaa iltaa ja sitä, että pääsen takaisin vuoteeseen ja saan jälleen nukahtaa. Ja kun ilta tulee, pääsen takaisin vuoteeseen ja saan jälleen nukahtaa, odotan taas jotakin, mutta en tiedä mitä. Olen hukannut ihan kokonaan sen, mistä elämässä on kysymys. Mihin olen matkalla? Mikä elämäni tarkoitus on?

Kun puhun elämän tarkoituksesta, en ajattele ylimaallista tai hengellistä tarkoitusta; olen agnostikko, enkä siis lainkaan uskonnollinen. Ajattelen ihan arkista tarkoitusta, tämän koko homman ideaa. Mitä elämä on tai mitä sen pitäisi olla? Minkä takia sängystä noustaan aamulla ja mihin kaikki toiminta pyrkii? Oikeastaan lähes kaikki tekeminen taitaa olla itsetarkoituksellista, mutta minä en saa siihen tuntumaa. Missään ei tunnu olevan mieltä, enkä tajua, mihin minun pitäisi tähdätä.

Ystäväni kuvailevat minua sanomalla, että vaikutan tosi onnelliselta ja elämäni tuntuu olevan kohdallaan. Minuun liitetään seesteisiä mielikuvia ja yhdyn niihin itsekin. Siksi onkin hankalaa sisäistää, että minä kamppailen ongelmieni kanssa. Kun en itsekään ymmärrä, mikä on vialla, sen vialla olemisen ilmentymistä on vaikea tajuta. On niin kuin minulla olisi kamala jano ja aivan edessäni pöydällä iso lasillinen raikasta vettä, mutta minä en vain nosta kättäni viedäkseni lasin huulilleni. En vain nosta.

Minulla on diagnosoitu keskivaikea masennus ja kärsin myös syömishäiriöstä, joka tosin tuntuu tällä hetkellä olevan kohtalaisen hyvin hallinnassani. En mitenkään pidä itseäni mielenterveyskuntoutujana, vaikka sellainen olenkin. Käyn terapiassa ja syön viharakkaussuhteella katkonaisesti mielialalääkkeitä. Ja kun kirjoitan tätä, minun on vaikea käsittää, että puhun itsestäni. Kukaan tuttavani, jolle en ole asioistani erikseen kertonut, ei varmasti epäile minun olevan yksi niistä - minulla menee hyvin ja minä päin vastoin luon uutta voimaa toisiin ja tuen heitä. Ja hyvä niin. Olkoonkin, että olen vähintäänkin hukassa tässä maailmassa ja elämässä, se ei määrittele minua. Masentunut ei ole yhtä kuin minä, bulimikko ei ole yhtä kuin minä.

En ole taikauskoinen, vaan ihan järkiperäisistä syistä minulla on tapana esittää toivomus aina kun poskelleni putoaa ripsi ja puhallan sen sormeni päästä; ajattelehan kuinka usein ihminen menettää ripsen ja huomaa sen - ainakin pari kertaa viikossa, arvioisin omalla kohdallani. Pari kertaa viikossa on ihan hyvä muistuttaa itseään omista toiveistaan ja unelmistaan. Hyvin pitkään minun vakiotoiveeni oli Tulisinpa onnelliseksi. (Vielä pidempään toivoin säännönmukaisesti Tulisipa minusta ja hänestä pari - se tarina ei tosin kerro kovin imartelevasti tämän toivomishomman toimivuudesta.) Niinhän sitä sanotaan, että onni tulee elämällä, ei etsimällä. Vaikka nyt aloitankin minut mahdollisimman onnelliseksi tekevän elämän etsimisen, onnellisuuden sinänsä pitäisi toteutua jo matkan varrella, ennen kuin saavun jonkinlaiseen päämäärääni. Olen nyttemmin muuttanut vakiotoiveeni uuteen muotoon: Oppisinpa olemaan onnellinen.