Vietin päivän perheeni kanssa ja keskustelu kulkeutui lopulta kiinnostukseeni zeniläisyyttä kohtaan. Koska tutustumisretkeni on sen osalta aivan alussa, viime kesänä haparoiden alkanut, en osannut kertoa aiheesta juuri mitään, enkä oikeastaan edes kuvata, mistä kiinnostukseni kumpuaa. Kohtasin jyrkän hihhuliuskontonäkökannan, jota en pystynyt kaatamaan mitenkään, koska minulla on vain heikko näkemykseni siitä, ettei zeniläisyys ole uskonto ainakaan samalla tavoin kuin kristinusko, islam tai edes perinteinen buddhalaisuus, vaan koen sen elämänfilosofiana ja -tapana. Jopa ihailemani Esko Valtaoja tunnustautuu viimeisimmässä kirjassaan "kaappibuddhalaiseksi" ja "zeniläiseksi nihilistiksi". Keskustelukumppanini olivat ehdottomasti sitä mieltä, että esimerkiksi Zen Centerin järjestämät zazenit (istumameditaatio) ja johdantokurssit ovat rahanhuijaamista hölmöiltä ja koko juttu enemmän kuin arvelluttava.
"Et kai ole osallistunut mihinkään sellaiseen? No älä missään nimessä osallistukaan! Etsä tajuu, että ne haluu sun maksavan ihan tyhjästä, siitä että sä pääset johonkin niiden tilaan miettimään rauhassa? Mikset sä voi miettiä kotonasi? Kun ne tajuu, että sulla on rahaa, ne yrittää imeä sut ihan kuiviin. Yks mun opiskelukaveri hurahti jossain vaiheessa ennen valmistumista johonkin tollaseen ja lakkasi olemasta missään tekemisissä sen vanhojen kavereiden kanssa. Kun mä nyttemmin kuulin siitä pari vuotta sitten, se oli jonkun sellaisen uskontojen huijaamat -yhdistyksen puheenjohtaja. Ja tollasesta zenbuddhalaisuusjutusta saa nopeesti leiman otsaansa - en mä ainakaan haluaisi, että mun opettaja tai lääkäri tai lakimies olisi mikään hihhuli. Mä lakkaisin käymästä sellasen luona ihan heti. Mun on vaikee tajuta tätä. Sä oot hemmetin fiksu, älykäs. Miks sä aina kiinnostut tollasista ihan ihmeellisistä jutuista? Mistä sä edes löydät niitä? Mikset sä voi vaan sopeutua olemaan länsimaalainen ja olla onnellinen meille tutulla tavalla olematta hörhö?"
Niin, miksen? Tarvitsenko elämääni uudenlaista hengellistä sisältöä ja suuntaa, tapaa olla yhteydessä itseeni? Kuten olen jo ehtinyt tässä blogissakin kirjoittaa, liekkini leimahtaa herkästi ja nopeasti, mutta palaa myös nopeasti loppuun. Minä kuljen luun luota toisen luo kaluten ne nopeasti paljaiksi ja heittäen sitten syrjään, etsien kai kuitenkin koko ajan jotakin, jonka haluaisin lopultakin ottaa mukaani. Tai ehkä olen vain ikuinen kaluaja ja syrjään heittäjä, ehkä tarvitsen jatkuvasti uusia virikkeitä ja entistä villimpiä juttuja, enkä oikeasti haluakaan ikinä asettua mihinkään. Ehkä saan nautintoni olemalla turvallisesti erilainen ja yllättävä - se, joka kenenkään odottamatta tunteekin kvanttimekaniikkaa ja itämaista hengellisyyttä.
Minulle ehdotettiin, että suuntaisin intoani ja mielenkiintoani vaikka politiikkaa kohtaan. Taitaa kertoa edellä kirjoittamani valossa huonoa minusta, että ajatus innosti minua heti - joskaan ei zeniläisyyden sijasta vaan sen rinnalla (älkää kertoko perheelleni; tosin tämänpäiväinen kyllä latisti intoani zeniläisyyteen perehtymistä kohtaan, ja aion tosiaan pysyä etäällä kaikista järjestöistä). Puoluekantani on ollut minulle selvä jo ennen äänestysiän saavuttamista, ja poliittiset asiat ovat ainakin yleisellä tasolla kiinnostaneet minua pitkään. Aion siis kokeilla, antaa nuorisopolitiikalle mahdollisuuden. Täytyy hieman nettailla, joskos jossakin olisi tietoa mahdollisesti uuden vuoden alkajaisiksi järjestettävistä uusille tulokkaille sopivista tapahtumista.
Ja lisäys uudenvuodenlupauslistaani:
- otan muiden antamat neuvot vakavaan harkintaani, vaikka ne tuntuisivat ensialkuun vastenmielisiltä tai mahdottomilta
