Väsyttää.

Haluaisin niin kovin antaa periksi. Haluaisin antaa olla, haluaisin luovuttaa. En oikein tiedä mitä, enkä tosiaan tiedä miten. Olen väsynyt ja minusta tuntuu, että haluaisin päästää irti; en jaksa roikkua enää. Lintsasin tänään pakollisesta opetuksesta ja suunnittelen lintsaavani uintikurssilta.

Minusta tuntui samanlaiselta eilenkin, joten menin joogaan toivoen sen helpottavan oloani; tunsin viikonloppuna olevani taivaassa harjoitusten jälkeen - ilmaus, jota en käytä kevyesti. Suureksi pettymyksekseni joogaaminen ei kuitenkaan tuonut helpotusta. Joogamatto muuttui liukkaaksi kun hikosin, ja jalkani luistivat niin, etten pystynyt tekemään asanoita kunnolla joutuessani koko ajan korjaamaan jalkojen asentoa ja pelkäämään liukastumista. En pystynyt keskittymään harjoitukseen ollenkaan, eikä se tuntunut hyvältä. (Silti ajatus joogaamisesta tuntuu nytkin houkuttavammalta kuin mikään muu.)

Hain Tokyokanin tilaukseni postista tänään, mutta en ole jaksanut purkaa laatikkoa ja tutustua sen sisältöön. Kontolleni ottamani luottamustehtävät - tai oikeastaan se yksi ainoa - kaduttavat minua ja minusta tuntuu, että yritän pitää liian monta palloa yhtä aikaa ilmassa, vaikka todellisuudessa en pysty osoittamaan niistä yhtäkään. Ei minulla ole sen enempää velvollisuuksia ja tekemistä kuin muillakaan, mutta jostakin syystä en nyt kestä samalla tavalla kuin muut.

Keitin itselleni kupillisen vihreää teetä, jonka join tässä kirjoittaessani. Se tai kirjoittaminen tai ne yhdessä virkistivät minua hieman. Taidan nyt purkaa postipakettini ja koitan jaksaa lähteä uimaankin.