Takana ei ole viikoista vahvin. Oikeastaan viikko on ollut suorastaan ankea. Ostin itselleni joogamaton, jollaista olin hyväksi todeten kokeillut joogasalilla, ja menin eilen harjoittelemaan toisen kerran tällä viikolla. Mutta maton liukkaus oli vielä paljon pahempi kuin maanantaina, kun epävarmana liukastelin lainamatollani. Mikä pettymys! Eilen illalla harjoituksen jälkeen oloni oli superkurja - uusi epäonnistunut joogakokemus oli todellinen synkän viikon synkistymä.
Nyt aamupäivällä jaksoin ryhtyä selvittämään matto-ongelmaani. Vaikuttaa siltä, että uudet matot ovat usein tosi liukkaita kostuessaan; maton pesemisen pitäisi auttaa. Toisaalta joidenkin kokemusten mukaan peseminen ei vaikuta mitenkään. Toivon todella, että kalliin mattoni liukkaus helpottaa pesussa. Tosin en oikein tiedä, miten matto pitäisi pestä, koska sitä ei saa heittää koneeseen. Jos vaikka fairilla... Mikäli liukkaus ei häviä, minun pitänee ostaa puuvillamatto pidon lisäämiseksi, mutta se on varsinainen sika säkissä, koska en ole koskaan kokeillut sellaista (ajatus hien ja muut eritteet hanakasti imevän puuvillamaton lainaamisesta kokeilun vuoksi on vähän epämiellyttävä). Ohuet joogamatot ovat menneet käytössäni helposti kurttuun, minkä olettaisin tapahtuvan puuvillamatolla vielä hanakammin, joten ajatus tästä vaihtoehdosta ei oikein nosta mielialaani. Mutta vaihtoehto on olemassa, ja kuka tietää, vaikka se toimisikin kohdallani?
Viimevuotinen tahattomasti ja yllätyksekseni huonosti hoitamani velvollisuus nousi pintaan tällä viikolla tehdäkseen olostani entistä kurjemman. Pelkään kohtaavani suuttumusta, ärtymistä ja jopa suoraa sättimistä, joita en kerta kaikkiaan jaksaisi. Jos olisin vain tekemättä mitään yleishyödyllistä ja huolehtisin ainoastaan omista asioistani, minulla ei olisi tällaisia murheita. En vello itsesäälin mainingeissa, mutta oikeasti: miksi teen mitään ylimääräistä, kun niin harvoin kukaan huomioi onnistumisia ja yhteiseksi eduksi tehtyjä asioita, mutta epäonnistumisista joutuu aina kärsimään?
Koitin eilen helpottaa oloani vanhoilla tavoillani. Kolme elokuvaa putkeen, koko päivä television edessä ja epätervettä toimintaa. Ylläri: ei tullut parempi mieli. Nukutun yön jälkeen oloni on kuitenkin taas kohtalainen, vaikkakaan en halua lukea sähköpostejani avautumisen pelossa. No, taidan lähteä tekemään tutkimustani yliopistolle. Tai ehkä koitan eka pestä sen maton.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
En vello itsesäälin mainingeissa, mutta oikeasti: miksi teen mitään ylimääräistä, kun niin harvoin kukaan huomioi onnistumisia ja yhteiseksi eduksi tehtyjä asioita, mutta epäonnistumisista joutuu aina kärsimään?
En tietenkään tiedä mitä tällä tarkemmin tarkoitit, mutta seuraavaa tuli mieleen:
Ympärillä olijat eivät välttämäti huomioi pieniä onnistumisia ja yhteiseksi eduksi tehtyjä asioita, sillä jos ne eivät ole poikkeuksellisen näyttäviä ja tuota ympärilläolijoille suurta mielihyvää he eivät huomaa kun asiat sujuvat.
Jos tiskaa astiat päivittäin, kukaan ei huomaa, mutta kun ne kerran jättää pesemättä, kaikki huomaavat.
Lähetä kommentti