Vau!

Nyt muistan, mitä olen hukannut. Olen kovin nuori, mutta silti olen ehtinyt jo sekä kokea että menettää sen: otteen maailman ihmeellisyydestä, uuden janoamisen, humaltumisen tiedosta ja oivaltamisesta. Minkälaisella intohimolla ajattelinkaan akateemista alaani, minkälaisella intohimolla opin ymmärtämään maailmaa, minkälaisella intohimolla suhtauduin tieteeseen ja sen tarjoamaan tapaan käsittää todellisuus ympärilläni. Miten paljon olen ymmärtänyt ja miten paljon siitä nauttinut!

"Tietämisen ilo, yllättymisen ilo: avaan lehden, luen uutisen, hämmästyn ja
tunnen kuinka maailma avautuu ympärilläni - -. Avaan silmäni ja näen jotain,
ensimmäisen kerran; avaan mieleni ja uusi ajatus laskeutuu sinne, ensimmäisen
kerran."

Jo kerran mainitsemani avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja sanoo sen, siinä viimeisimmässä kirjassaan Ihmeitä. Niin minä sen muistin. Enkä aio enää unohtaa.