Olen edistänyt japanilaiseen ruokaan tutustumishankettani lopultakin myös jotakin aikaan saaden. Löysin netistä helsinkiläisen Tokyokanin, joka toimittaa japanilaisia ruokatarvikkeita, astioita ja sen sellaista myös postitse. Se tuntui melkoiselta aarreaitalta tai lähes runsaudensarvelta, kun tähän mennessä olen käynyt tutkimassa vain thai-painotteisten orientaalikauppojen hyllyjä ja nettisivuja löytämättä juuri lainkaan japanilaisen keittiön perusraaka-aineita.
Minulla on oppaanani Naomi Moriyaman kirjoittama japanilaisia kotiruokareseptejä sisältävä kirja. Se ei ole teoksena kovin ansiokas tai toimiva, mutta selittää silti japanilaisen ruokakulttuurin perusteet, tai ainakin yhden näkemyksen niistä. En ole ikinä syönyt sushia tai mitään muutakaan japanilaista ruokaa, tai ainakaan en ole tajunnut, mikäli minulle on sellaista joskus tarjoiltu, mutta peruskiinnostus Japanin ruokakulttuuria kohtaan on itänyt pitkään. Lopullinen sysäys kohti japanilaisen ruoan kokeilemista aiheutui Moriyaman kirjan takakansitekstistä: japanilaisnaiset ovat maailman pitkäikäisimpiä ja elävät pitkät elämänsä myös huomattavan terveinä - ja normaalipainoisina, lisättäköön. Kun suomalaisnaisista viidennes on liikalihavia, kirjan mukaan japanislaisnaisten liikalihavuus jää kolmeen prosenttiin. Olkoonkin, että perimä luultavasti selittää osittain japanilaisten eliniän ja terveyden - japanilaiset miehet esimerkiksi savuavat korsteenin lailla, mutta elävät silti muita teollisuusmaiden miehiä pidempään - tämä tuntuu kokeilemisen arvoiselta jutulta.
Perusaineksiin kuuluvien soijakastikkeen ja mison korkeat suolapitoisuudet tosin arveluttavat minua samoin kuin japanista ruokaa syövien kuidunsaanti. Merilevä ei liene kovin kuitupitoista, kuten ei nähdäkseni oikein mikään muukaan japanilaisen keittiön perusraaka-aine, joten luulisin esimerkiksi Suomessa verrattain harvinaisen paksusuolen syövän olevan Japanissa paljon yleisempi. Siispä pidän suomalaisen ruisleivän jatkossakin mukana kuvioissa. Ja valitsen kaappiini vähäsuolaista soijakastiketta.
Tokyokanin lisäksi hienolta ja hyödylliseltä vaikuttava sattumalöydös matkallani japanilaisen ruoan maistelijaksi on suomalais-japanilaisen pariskunnan keittiötä esittelevä Kasvimaalta keittiöön -blogi. Sen antamien virikkeiden ja Moriyaman kirjan perusraaka-ainelistan perusteella tilasin Tokyokanista seesaminsiemeniä, miriniä (makea alkoholipitoinen maustekastike), riisiviinietikkaa, wasabia (piparjuurta tuubissa), kalahiutaleita (katsuobushi), veripeippi- eli shisosirotetta, inkivääritahnaa, misoa sekä nori-, kombu- ja wakame-merilevää. Päätin myös näin aluksi turvautua valmiiseen dashiin, joka on monien eri ruokien levästä ja kalahiutaleista valmistettu perusliemi. Lisäksi minulla on valmiiksi ostamaani seesamiöljyä - ainoa, mitä löysin kaupan hyllystä.
Olen jokseenkin tottunut kaikkimullehetinyt-tyyliin, jossa intoni leimahtaa nopeasti ja myös palaa nopeasti loppuun, mutta ilmeisesti olen haudutellut japanilaiseen ruokakulttuuriin tutustumista riittävän pitkään, sillä minulla on kärsivällinen olo, vaikka raaka-aineiden etsiminen on ollut työlästä ja joudun ne nyt löydettyäni edelleen odottamaan paketin saapumista. On vain hienoa ajatella, että ehkä jo ensi viikolla pääsen tutustumaan aineksiin ja makuihin, joista en vielä tiedä yhtään mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti