23 kromosomia kohtaa 23 kromosomia

Tyttövauvalla on syntyessään kummassakin munasarjassaan noin 600 000 alkumunarakkulaa, joilla on potentiaali kehittyä aikanaan munarakkuloiksi. Murrosikään mennessä niiden määrä on laskenut 40 000:een munasarjaa kohti, mutta edelleen 80 000 solua odottaa vuoroaan joka kuukausi. Tietyssä naisen kuukautiskierron vaiheessa 6-12 lähtee kehittymään tavoitteenaan tulla kypsiksi munarakkuloiksi, Graafin follikkeleiksi. Noin viikon kehittymisen jälkeen yksi yrittäjä onnistuu ohittaen kilpailijansa ja saavuttaen kaikkien yhteisen tavoitteen. Muut kehittymässä olleet munarakkulat surkastuvat, eivätkä saa enää ikinä uutta yritystä. Naisen elämän aikana, mikäli asiat sujuvat luonnollisesti ilman ehkäisytarkoituksessa tehtyä puuttumista, 400 munarakkulaa kypsyy Graafin follikkeleiksi kaikista niistä 600 000:ta, jotka paloivat halusta päästä näyttämään kyntensä.

Kaksi kivestä, joita keskivertomies kantaa jalkovälissään, tuottavat yhteensä 120 miljoonaa siittiötä joka päivä. Siittiötuotanto on monivaiheinen ja pitkä prosessi, jota "päivittäinen tuottaminen" suuresti aliarvioi ja yksinkertaistaa. Oikeastaan 120 miljoonaa siittiösolua pääsee päivittäin pitkän tien päähän - tien, joka on alkanut primordiaali-itusoluista miehen ollessa vasta sikiönä äitinsä kohdussa. Kullakin tänään valmistuvasta 120 miljoonasta on ainakin noin kuukausi aikaa odottaa yksityistä tapaamista ennen kuin hedelmöityskyky menetetään ja tuoreet siimahännät syrjäyttävät vanhukset väistämättä.

Sitten... Kauniita sanoja, kynttiläillallinen, pvc-vaatteita - mikä ketäkin kiihottaa. Ja niin puoli miljardia siittiösolua ampaisee lämpöisestä kotipesästään kohti uusia seikkailuja. Vaikka naisen sisäiset sukuelimet avustavat matkantekoa siinä missä kunkin siittiön henkilökohtainen häntäkin, lopulta vain pari tuhatta siittiösolua niistä puolesta miljardista pääsee edes lähelle unelmiensa munasolua. Se tapahtuu munanjohtimessa, mistä on munasolun nopeudella vielä 4-5 päivän matka kohtuun. Hedelmöittäminen on raskasta työtä, sillä itse munasolu piilottelee monen solukerroksen takana. Siittiöillä on omat keinonsa läpäistä kerrokset ja sitten vielä munasolun oma seinämä, mutta niillä on myös kiire. Kun yksi onnistuu, ovi sulkeutuu kaikilta muilta; munasolun ulkokalvosta tulee uudelleenläpäisemätön. Mutta viimein se maailman tärkein on tapahtunut.

Yksi munasolu yli miljoonasta ja yksi siittiösolu melkein 3 biljoonasta mahdollisesta (jos ajatellaan hyvin hypoteettisesti 75-vuotiaaksi elävää miestä, jonka siittiösolujen kehitys käynnistyy 13-vuotiaana ja joka tuottaa tasaisesti sen 120 miljoonaa siittiötä päivässä; biljoona on siis miljoona miljoonaa ja sisältää siten 12 nollaa) yhdistyvät muodostaen uuden ihmisyksilön alun - uuden ihmisen yksilöllisyyttä ei varmaankaan edes tarvitsisi korostaa. Tätä tapahtuu jatkuvasti, paljon useammin kuin synnytyslaitoksilla käyminen antaa ymmärtää. Vähän yli 60 raskautta sadasta päättyy keskenmenoon varhaisessa vaiheessa, yleensä ilman että nainen missään vaiheessa edes tajuaa olleensa raskaana.

Että minun vanhempani harrastivat seksiä juuri sillä tietyllä hetkellä, juuri sillä tietyllä tavalla; että siemensyöksy tapahtui juuri niin kuin se tapahtui; että siittimen asento emättimessä antoi ratkaisevan etulyöntiaseman juuri sille yhdelle solulle verrattuna siihen toiseen, joka ehkä oikeasti oli vähän nopeampi uimari. Että vanhempieni vanhemmat harrastivat seksiä juuri sillä tietyllä hetkellä, juuri sillä tietyllä tavalla; että siemensyösy tapahtui juuri niin kuin se tapahtui; että siittimen asento emättimessä antoi ratkaisevan etulyöntiaseman juuri sille yhdelle solulle. Että vanhempieni vanhempien vanhemmat... Että Kekkosen vanhemmat... Että Hitlerin vanhemmat... Että Einsteinin vanhemmat... Että Titanicin kapteenin vanhemmat... Että Gutenbergin vanhemmat... Että Sokrateen vanhemmat harrastivat seksiä juuri sillä tietyllä hetkellä, juuri sillä tietyllä tavalla; että siemensyöksy tapahtui juuri niin kuin se tapahtui; että siittimen asento emättimessä antoi ratkaisevan etulyöntiaseman juuri sille yhdelle solulle.

Jos Sokrateen vanhemmat olisivat tehneet asiat aivan hippusen verran eri tavoin, Sokrateen tilalla olisi syntynyt joku muu, joka olisi vaikuttanut elämänsä aikana jollakin toisella tavalla. Voi olla, että ihmisten elämä sinänsä olisi pääpiirteissään samanlaista kuin se on nyt, mutta on varmaa, että sitä elämää viettäisivät ihan muut ihmiset kuin nyt tässä meidän todellisuudessamme. Jos Gutenbergin vanhemmat olisivat saaneet pikku Johanneksen sijasta Jutan tai vaikka Johanneksenkin, joka kuitenkin olisi ollut joku ihan muu kuin painokoneen kehittänyt Johannes, joku muu olisi varmaan keksinyt painokoneen, mutta Johannes Gutenbergin puuttuminen tunnetusta historiasta olisi muuttanut kaikki pienet yksityiskohdat häntä seuranneessa maailmassa. Jonkun toisen kapteenin päälliköimänä Titanic olisi ehkä säästynyt kohtaloltaan ainakin sinä yönä 15.4.1912, eikä suuronnettomuuden aiheuttama muutos ihmisten näkemykseen omasta ylivertaisuudestaan luonnon edessä olisi tapahtunut ainakaan juuri silloin. Minkälainen maailma olisi ilman Einsteinia? Mihin se olisi päätynyt, jos Hitler ei olisi vaikuttanut historian kulkuun? Minkälainen maa Suomi olisi ja miten olisivat muodostuneet suomalaisten elämät ilman Kekkosta? Minun kannaltani millään noista kysymyksistä ei ole merkitystä, koska en olisi näkemässä toisenlaista maailmaa.

Hedelmöittymisen hetki on valtavan herkkä. Yksikin muutos, ja lopputulos on täysin erilainen. Koko maailmanhistoria, jokaisen suvun historia ja jokaisen hedelmöittämisen osapuoleksi päätyvän henkilökohtainen historia on käsittämätön tapahtumien ketju, joka juontuu alkuräjähdyksestä asti ja johtaa lopulta yhden tietyn yksilön syntymään. Elämä on niin suurta sattumaa, että se tuntuu melkein mahdottomalta. Minä - joka ikinen minä, joka ikinä syntyy tähän maailmaan - on käsityskyvyn ylittävä ihme.

Miksi minua huvittaa ennemmin nukkua aamulla kuin herätä uuteen päivään elämään elämääni, joka ei ole edes huokaus maailmankaikkeuden äärettömyydessä?