Arkisia askareita

Rästissä olevat asiat ovat elleivät suurin, niin ainakin yksi suurimmista ahdistusta kasaavista tekijöistä. Mihinkään on hankala keskittyä, jos aivojen valkoisessa aineessa vilisee ristiin rastiin viestejä siitä, että jokin muu on jäänyt tekemättä. "Älä jätä huomiselle sitä, minkä voit tehdä jo tänään." "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää." Vanhat latistuneet sanonnat osuvat usein oikeaan - ei niistä kai muuten olisi ikinä tullutkaan vanhoja latistuneita sanontoja, vaan ne olisi unohdettu ennen kuin niin ehti tapahtua.

Ainakaan minun kohdallani asian ei tarvitse olla iso nakertaakseen isosti keskittymiskykyäni. Tai oikeastaan moni pieni juttu taitaa kumuloitua isoksi nakertajaksi. Konkreettisten kotitöiden kertymistä ei voi olla huomaamatta, mutta myös näkymättömät tekemättä jäävät teot osaavat muistuttaa itsestään. Olen jo monena iltana napostellut suklaata vuoteessa ja sitten nukahtanut pesemättä hampaitani - olen tainnut jo menettää pelini (tai siis hampaani). Laiskuus on melkoinen oravanpyörä; laiskuus synnyttää laiskuutta. Kun en eilen pessyt kasvojani, miksi oikeastaan tekisin niin tänäänkään? Eikä sanomalehden pöydälle lojumaan jättämisestä ole kovin pitkä matka preeriapensaiden tapaan aution lattian poikki pyöriviin pölypalloihin ja kaikkien pöytäpintojen hukkumiseen monenmoisen roinan alle.

• tiskaan heti, kun synnytän tiskiä
• vien likapyykit pyykkikoriin heti sen sijaan, että jättäisin niitä lojumaan lattialle
• vaihdan sänkyyni lakanat 2 viikon välein
• petaan sänkyni joka aamu - annan sen ensin tuulettua
• en anna epäjärjestykselle sijaa kotonani - korjaan käyttämäni esineet heti omille paikoilleen
• siivoan joka perjantai heti aamulla tai heti yliopistolta palattuani
• vien roskapussin ulos heti sen täytyttyä
• lajittelen jätteet
• lajittelen postin heti kun se saapuu - mitä luen, mitä en lue - ja laitan tarpeettoman suoraan paperinkeräykseen
• pesen hampaani 2 kertaa päivässä
• lankaan hampaani joka ilta
  pesen kasvoni 2 kertaa päivässä ja käytän niihin kosteusvoidetta
• rasvaan vartaloni iltaisin
• jos lainaan joltakulta rahaa, maksan velkani heti takaisin

En tykkää kotitöistä, en tosiaankaan tykkää. Vanhempani tekivät minulle lapsena karhunpalveluksen antamalla minun elää rasittamatta minua hyödyllisillä askareilla. Ainoa velvollisuuteni oli pedata sänkyni päivittäin, mutta useimmiten jätin senkin tekemättä, jolloin joku muu hoiti homman puolestani. Kun kotona siivottiin, muilla oli omat tehtävänsä, mutta jostakin syystä minun täytyi aina vain järjestellä huoneeni, jonka äiti sitten tuli imuroimaan ja luuttuamaan. Muutenkin totuin lapsuudessani saamaan kaiken valmiina. Ehkä se johtui siitä, että olin perheen nuorin. Joka tapauksessa täytin ja käynnistin pesukoneen ensimmäisen kerran muutettuani omaan kotiini kaksi ja puoli vuotta sitten.

Aluksi kodinhoito oli minulle kuin seikkailua; se oli uutta ja jännittävää, lapsena leikkimättä jäänyttä kotileikkiä. Muisto siitä, miten hienolta omista asioista huolehtiminen tuntui itsenäisen elämäni alussa, nousi nyt kirjoittaessani mieleeni. Asia on ihmisille yleensä aivan arkinen ja arkinen siitä on vuosien aikana tullut minullekin (eikä arkistumiseen totisesti kulunut vuosia), mutta silloin kaksi ja puoli vuotta sitten itse pesemieni pyykkien nostaminen kuivumaan ja tiskipöydän kiillottaminen tiskaamisen jälkeen herättivät minussa itsetyytyväistä ylpeyttä - myönteistä ja hyvää sellaista. Tästä lähtien minä haluan taas siivota, tiskata ja elää arkeani omaksuen tässä hetkessä toimimisen ja aikaansaamisen nautinnon.