It's been a hard week's end

Takana ei ole viikoista vahvin. Oikeastaan viikko on ollut suorastaan ankea. Ostin itselleni joogamaton, jollaista olin hyväksi todeten kokeillut joogasalilla, ja menin eilen harjoittelemaan toisen kerran tällä viikolla. Mutta maton liukkaus oli vielä paljon pahempi kuin maanantaina, kun epävarmana liukastelin lainamatollani. Mikä pettymys! Eilen illalla harjoituksen jälkeen oloni oli superkurja - uusi epäonnistunut joogakokemus oli todellinen synkän viikon synkistymä.

Nyt aamupäivällä jaksoin ryhtyä selvittämään matto-ongelmaani. Vaikuttaa siltä, että uudet matot ovat usein tosi liukkaita kostuessaan; maton pesemisen pitäisi auttaa. Toisaalta joidenkin kokemusten mukaan peseminen ei vaikuta mitenkään. Toivon todella, että kalliin mattoni liukkaus helpottaa pesussa. Tosin en oikein tiedä, miten matto pitäisi pestä, koska sitä ei saa heittää koneeseen. Jos vaikka fairilla... Mikäli liukkaus ei häviä, minun pitänee ostaa puuvillamatto pidon lisäämiseksi, mutta se on varsinainen sika säkissä, koska en ole koskaan kokeillut sellaista (ajatus hien ja muut eritteet hanakasti imevän puuvillamaton lainaamisesta kokeilun vuoksi on vähän epämiellyttävä). Ohuet joogamatot ovat menneet käytössäni helposti kurttuun, minkä olettaisin tapahtuvan puuvillamatolla vielä hanakammin, joten ajatus tästä vaihtoehdosta ei oikein nosta mielialaani. Mutta vaihtoehto on olemassa, ja kuka tietää, vaikka se toimisikin kohdallani?

Viimevuotinen tahattomasti ja yllätyksekseni huonosti hoitamani velvollisuus nousi pintaan tällä viikolla tehdäkseen olostani entistä kurjemman. Pelkään kohtaavani suuttumusta, ärtymistä ja jopa suoraa sättimistä, joita en kerta kaikkiaan jaksaisi. Jos olisin vain tekemättä mitään yleishyödyllistä ja huolehtisin ainoastaan omista asioistani, minulla ei olisi tällaisia murheita. En vello itsesäälin mainingeissa, mutta oikeasti: miksi teen mitään ylimääräistä, kun niin harvoin kukaan huomioi onnistumisia ja yhteiseksi eduksi tehtyjä asioita, mutta epäonnistumisista joutuu aina kärsimään?

Koitin eilen helpottaa oloani vanhoilla tavoillani. Kolme elokuvaa putkeen, koko päivä television edessä ja epätervettä toimintaa. Ylläri: ei tullut parempi mieli. Nukutun yön jälkeen oloni on kuitenkin taas kohtalainen, vaikkakaan en halua lukea sähköpostejani avautumisen pelossa. No, taidan lähteä tekemään tutkimustani yliopistolle. Tai ehkä koitan eka pestä sen maton.

Väsyttää.

Haluaisin niin kovin antaa periksi. Haluaisin antaa olla, haluaisin luovuttaa. En oikein tiedä mitä, enkä tosiaan tiedä miten. Olen väsynyt ja minusta tuntuu, että haluaisin päästää irti; en jaksa roikkua enää. Lintsasin tänään pakollisesta opetuksesta ja suunnittelen lintsaavani uintikurssilta.

Minusta tuntui samanlaiselta eilenkin, joten menin joogaan toivoen sen helpottavan oloani; tunsin viikonloppuna olevani taivaassa harjoitusten jälkeen - ilmaus, jota en käytä kevyesti. Suureksi pettymyksekseni joogaaminen ei kuitenkaan tuonut helpotusta. Joogamatto muuttui liukkaaksi kun hikosin, ja jalkani luistivat niin, etten pystynyt tekemään asanoita kunnolla joutuessani koko ajan korjaamaan jalkojen asentoa ja pelkäämään liukastumista. En pystynyt keskittymään harjoitukseen ollenkaan, eikä se tuntunut hyvältä. (Silti ajatus joogaamisesta tuntuu nytkin houkuttavammalta kuin mikään muu.)

Hain Tokyokanin tilaukseni postista tänään, mutta en ole jaksanut purkaa laatikkoa ja tutustua sen sisältöön. Kontolleni ottamani luottamustehtävät - tai oikeastaan se yksi ainoa - kaduttavat minua ja minusta tuntuu, että yritän pitää liian monta palloa yhtä aikaa ilmassa, vaikka todellisuudessa en pysty osoittamaan niistä yhtäkään. Ei minulla ole sen enempää velvollisuuksia ja tekemistä kuin muillakaan, mutta jostakin syystä en nyt kestä samalla tavalla kuin muut.

Keitin itselleni kupillisen vihreää teetä, jonka join tässä kirjoittaessani. Se tai kirjoittaminen tai ne yhdessä virkistivät minua hieman. Taidan nyt purkaa postipakettini ja koitan jaksaa lähteä uimaankin.